5. Oikeanlainen antaminen

Kun Varokaa tuomasta hurskaita tekojanne ihmisten katseltavaksi, muuten ette saa palkkaa taivaalliselta Isältänne. Kun siis autat köyhiä, älä toitota siitä niin kuin tekopyhät tekevät synagogissa ja kujilla, jotta ihmiset kiittelisivät heitä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee, jotta hyvä tekosi pysyisi salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut. — Matteus 6:1-4 

Antaminen tai lahjoittaminen on jotain, johon törmäämme usein elämässämme. Olipa kyse sitten ruokakaupan ulkopuolella lipaskeräystä pitävästä hyväntekeväisyysjärjestöstä, postilaatikkoosi pudotetusta keräyskirjeestä, kodittomasta, joka pyytää sinulta pikkurahaa, seurakunnan lähetystiimistä, kampuspastoristasi Rakkaudesta seurakuntaan -kampanjan aikana jne. Kaikkialla meitä haastetaan antamaan.

Tässä raamatunkohdassa ei ole kyse siitä, miksi sinun pitäisi antaa tai mistä syistä sinun pitäisi antaa – Jeesus olettaa, että sinä annat. Haluamme tarkastella sitä, MITEN annamme.

Jeesus käyttää kahta vertausta kuvaamaan sitä, että meidän pitäisi antaa, jotta voisimme miellyttää Jumalaa, ei ihmisiä. Ja Jumala haluaa palkita sinut lahjastasi. Tietenkin koet jo nyt Jumalan siunauksia maan päällä, mutta viimeistään iankaikkisuudessa Jumala haluaa palkita meidät hyvistä teoistamme, kuten antamisesta. Mutta jos käyttäydymme kuten tekopyhät, niin kuin Jeesus heitä tässä kutsuu, ja teemme kaikkemme, jotta mahdollisimman monet ihmiset kuulisivat hyvistä teoistamme, silloin jokin on pielessä. Jeesus sanoo, että jos joku antaa tehdäkseen vaikutuksen ihmisiin, hän on jo saanut palkkansa eikä hänellä ole enää mitään muuta odotettavaa Jumalalta. Jos haluamme tehdä vaikutuksen muihin ihmisiin antamisellamme, annamme saadaksemme heidän kunniansa ja tunnustuksensa. Positiivisessa palautteessa ja kannustuksessa ei ole mitään väärää, rohkaistaan toisiamme antamaan. Mutta jos annat vain siksi, että sinut nähdään ja sinua ylistetään, yrität tulla kiitetyksi ja ylistetyksi niin kuin vain Jumalalle kuuluu. Annetaan teoillamme kunniaa Jumalalle, ei itsellemme!

Mitä voimme oppia tästä? Jumala rakastaa sitä, kun teemme hyvää emmekä pidätä häneltä edes rahojamme. Tärkeintä on sydämemme asenne, kun annamme. Olemmeko aitoja, kun teemme hyvää, vai olemmeko tekopyhiä? Annammeko siksi, että ihmiset näkevät meidän tekevän sen ja nautimme huomiosta, vai annammeko siksi, että haluamme miellyttää Jumalaa ja investoida hänen valtakuntaansa?

Kiitämme Jumalaa siitä, että Hän palkitsee meidät, kun palvelemme Häntä vilpittömästi.

Rukoilemme, että Jumala vapauttaisi meidät vääristä motiiveista antaa ja että antaisimme saadaksemme kiitosta vain Jumalalta, ei ihmisiltä.