4. Enemmän kuin oikeudenmukaisuus (2)

38 Te olette kuulleet sanottavan: ’Silmä silmästä ja hammas hampaasta.’ 39 Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin. 40 Jos joku tahtoo käydä oikeutta sinua vastaan viedäkseen paitasi, anna hänelle viittasikin. 41 Jos joku pakottaa sinut virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. 42 Anna sille, joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi sille, joka tahtoo lainata sinulta.” 43 ”Te olette kuulleet sanottavan: ’Rakasta lähimmäistäsi’ ja ’Vihaa vihamiestäsi.’ 44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka vainoavat teitä, 45 että olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin pahoille kuin hyvillekin ja antaa sataa niin vanhurskaille kuin väärintekijöillekin. 46 Jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, minkä palkan te siitä saatte? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? 47 Jos te tervehditte ainoastaan veljiänne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? 48 Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen. — Matteus 5:38–48

Jumala ei koskaan antanut ohjetta ”silmä silmästä, hammas hampaasta” henkilökohtaista kostoa tai oman käden oikeutta varten. Aina kun tämä laki mainitaan Vanhassa testamentissa, se liittyy siviililakiin eikä henkilökohtaiseen samalla mitalla takaisin -periaatteeseen. Jumala antoi tämän lain siviilioikeudellisena rajoituksena eikä lupana henkilökohtaiseen vapauteen. Mutta vuosien mittaan tätä lakia on tulkittu yhä useammin väärin, ja kirjanoppineet ja fariseukset ovat käyttäneet sitä henkilökohtaisen kostonsa harjoittamiseen. Mahdottomilta tuntuvat käskyt (jakeet 38–42) ovat loppujen lopuksi mahdollisia, jos niitä tulkitaan oikein. Mahdollinen ei kuitenkaan ole synonyymi helpolle. Meitä pyydetään ottamaan jotain kontollemme eikä kostamaan. Jos joku käyttää meitä hyväkseen tai loukkaa meitä tai puhuu meistä selkämme takana tai sulkee meidät ulkopuolelle, meidän tulee ”kääntää toinenkin poski” eikä kostaa. Se voi satuttaa meitä (jakeessa 39), se voi maksaa meille (jakeessa 40), se voi aiheuttaa meille haittaa (jakeessa 41) tai väsyttää meitä (jakeessa 42). Aina tulee olemaan rajatapauksia, joissa meidän on tehtävä päätöksiä — joskus hyvin tuskallisia päätöksiä. Mutta juuri niissä tilanteissa, joissa ei ole selvää, että meidän pitäisi ”kääntää toinenkin poski”, haluamme muistaa, että Jumala ohjeistaa meitä aina kohtelemaan toisia armollisesti.

Jos meidän pitäisi tiivistää, mikä tekee ihmisestä Jeesuksen seuraajasta, sanoisimme, että hän rakastaa Jumalaa ja ihmisiä. Jumala tekee todella paljon hyvää, ja hänellä on meille vain hyvää mielessä. Siksi on järkevää ja yleensä helppoa rakastaa Jumalaa. Ihmisten rakastaminen on usein paljon haastavampaa. Meidän on vaikea olla ystävällisiä jollekulle, joka on epäystävällinen meille. Miten meidän sitten pitäisi pystyä rakastamaan vihollisiamme? Se ei todellakaan ole inhimillisesti mahdollista. Jeesus voi kuitenkin antaa meille sellaista rakkautta, jos olemme hänen kanssaan tekemisissä. Annammeko Pyhälle Hengelle mahdollisuuden toimia?

Jeesus sanoo, että Jumala antaa auringonpaistetta ja sadetta sekä vanhurskaille että väärille, toisin sanoen siunaa heitä. Jos meistä tulee tässä enemmän Jumalan kaltaisia, me kristityt voimme olla esimerkkinä lähimmäisillemme ja osoittaa teoillamme, kuinka paljon Jumala rakastaa ihmisiä. Jos kohtelisimme kunnioituksella ja rakkaudella vain niitä, jotka osoittavat meille rakkautta, emme erottuisi niistä, jotka eivät tunne Jeesusta tai ovat epäoikeudenmukaisia. Olemalla erilainen ja toimimalla eri tavalla ihmiset voivat oppia kauttamme tuntemaan Jumalaa.

Kiitämme Jumalaa siitä, että Jumala haluaa käyttää meitä ja toimintaamme ihmisten tavoittamiseen jokapäiväisessä elämässämme ja välittömässä ympäristössämme.

Rukoilemme, että Jumala täyttää meidät rakkaudellaan lähimmäisiämme kohtaan ja että tekomme heijastavat Jumalaa.