2 Minä olen elämän leipä

35 Jeesus sanoi heille: ”Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa. — Johannes 6:35
 
47 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elä-mä.48Minä olen elämän leipä.49 Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuoli-vat.50Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuoli-si.51 Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elä-män puolesta.”. — Johannes 6:47–51

”Minä olen” on lause, jota Jeesus käyttää toistuvasti kuvatessaan itseään. Jee-sus käyttää näitä kahta sanaa seitsemässä ”minä olen” -lausumassa. Hän ku-vaa itseään näillä sanoin ja ilmoittaa, ettei hän muutu (Hebr.13.8). ”Minä olen” on läsnäoloa. Jeesus on siis jo tänään elämän leipä. Hänen ei tarvitse enää tulla sellaiseksi eikä hän ole sitä vain joskus. Ei, Jeesus on elämän leipä. Aina. Tässä hän ei muutu.

Mutta mitä merkitsee se, että Jeesus kuvaa itseään ”elämän leiväksi”? Ym-märtääksemme sen meidän on tarkasteltava sitä, mitä ihmiset ennen yhdisti-vät elämän leipään. Jeesus ruokki 5000 ihmistä kolmella leivällä ja kahdella kalalla samassa luvussa (Johannes 6:11–13). Leipä oli tuohon aikaan peruselin-tarvike. Aikaisemmin se oli siis elintärkeää selviytymisen kannalta. Juutalaiset tunsivat leivän myös Vanhasta testamentista. He tunsivat jopa leivän, jonka Jumala antaa. Leipä putosi mannan muodossa taivaasta Egyptistä lähdön ai-kana, ja Jumala antoi sitä israelilaisille. Jälleen kerran leipä oli peruselintarvike ja elintärkeä sellainen. Molemmissa tapauksissa kyse on siis siitä leivästä, joka johtaa elämään tai ”elämän leivästä”. Kristus on viittaa sekä Vanhan testamen-tin leipään (manna) että leipään, jonka hän moninkertaisti.

Mutta hän selittää ratkaisevan eron: ”Tämä on se leipä, joka on tullut alas tai-vaasta. Ei niin kuin isät söivät ja kuolivat; joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.” (jae 58).

Se leipä, jonka Jeesus on sinulle, ei ole väliaikainen elatusapu. Hän leipänä on ikuista. Se ei tee sinua nälkäiseksi uudestaan ja uudestaan. Ei. Se, joka tulee Jeesuksen luo, ei enää koskaan tule olemaan (hengellisesti) nälkäinen (jae 35). Sen, joka tulee Jeesuksen luo, ei tarvitse enää koko ajan mennä jonnekin muualle. Hänen ei tarvitse enää etsiä lisää. Mistä saan seuraavan kerran ruo-kaa? Miten minut voidaan elättää? Nämä kysymykset ovat kaikki ohi Jeesuk-sen kanssa. Hän on elämän leipä. Hän antaa sinulle kaiken, mikä on sinulle elintärkeää ja välttämätöntä. Sinun ei tarvitse koskaan huolehtia siitä. Jeesus ei ainoastaan anna sinulle ”elämän leipää”, vaan hän on sitä. Näin hänestä it-sestään on tullut sinun perushuoltosi lähde. Jeesus ei siis ainoastaan huolehdi sinusta, vaan hän paras mahdollinen huolenpitäjä ja elättäjä.

Kiitämme siitä,…
– että Jeesus antaa meille kaiken tarvitsemamme.
– että meidän ei tarvitse huolehtia perustarpeistamme.
– että Jeesus on luvannut huolehtia meistä ikuisesti.

Pyydämme, …
– että voimme luottaa Jumalan huolenpitoon yhä enemmän ja enemmän.
– että ajattelumme uudistuu ja ymmärrämme, mitä oikeasti tarvitsemme.
– että Jumala auttaa meitä karsimaan elämästämme väärät huolenpidon lähteet

Lisäksi rukoilemme
– Taloudellista huolenpitoa niille, joilla on haasteita tällä alueella
– Taloudellista siunausta Credolle seurakuntana
– Uutta rohkeutta kertoa evankeliumi ystäville, naapureille jne.
– Että näemme ihmisten tulevan uskoon tämän syksyn aikana.
– VIPpiemme puolesta.