2. Rehellisyys jumalan edessä

Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa, aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia; — Saarnaajan Kirja 3,1-4

Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi. Herra, kuinka kauan? Oletko unohtanut minut iäksi? Kuinka kauan peität minulta kasvosi? Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska? Kuinka kauan viholliseni ovat voitolla? Katso minun puoleeni ja vastaa minulle, Herra, Jumalani! Sytytä silmiini valo, älä anna minun nukkua kuolemaan, ettei viholliseni sanoisi: »Minä voitin hänet», ettei vastustajani saisi iloita tappiostani. Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen.

 — Psalmi 13

Maailmassamme valitus ei yleensä ole tervetullutta – sen sijaan täällä koetaan usein tarvetta olla vahva. Jos osoitamme heikkoutta, toiset saattavat polkea meidät jalkoihinsa. Saatamme myös ajatella, että kristityn olisi aina oltava iloinen. Eikö Raamattukin sano, että ilo Herrassa on meidän voimamme? Mutta se, ettemme saisi valittaa, on yhteiskuntamme suuri valhe.

Raamatussa monet tunnetut henkilöt valittavat. Psalmissa 13 Daavid valittaa Jumalan edessä. Tämä Psalmi on kaikkea muuta kuin kaunis tai Jumalan ylistystä. Daavid syyttää Jumalaa ja pitää häntä vastuullisena ahdistuksestaan. Hän jopa kuulustelee Jumalaa! Emme luultavasti koskaan menisi kuninkaan luo ja kysyisi häneltä yhtä provosoivia kysymyksiä kuin mitä Daavid kysyy. Daavid haluaa kuitenkin kysyä Jumalalta, kuinka kauan hänen on kestettävä vastoinkäymistä, minkä keskellä hän on. Hän moittii Jumalaa siitä, että Jumala on unohtanut hänet ja kääntynyt pois.

Samaan aikaan Daavid on tässä uskomattoman rehellinen Jumalan edessä. Hän tuo esiin sielunsa sisimmät ajatukset ja paljastaa Jumalalle, mitä hänen sisimmässään tapahtuu. Tässä kohtaa tulee selväksi se, että kun valitamme Jumalan edessä, olemme rehellisempiä kuin millään muulla tavalla. Usein Daavid myös lauloi ylistyslauluja ja kiitti Jumalaa siitä hyvästä, mitä hänellä oli elämässään. Mutta ylistys ja kiitos ei tässä tilanteessa välttämättä olisi ollut yhtä rehellistä kuin Daavidin esittämä valitus. Tässä Psalmissa voidaan myös nähdä Daavidin kasvuprosessia. Ensimmäisissä jakeissa Daavid tuo valituksensa ja turhautumisensa suodattamattomana Jumalan eteen. Alkupaineen purkautumisen jälkeen hän siirtyy syyttävästä asenteesta anomiseen. Hän pyytää Jumalaa puuttumaan asioihin ja auttamaan häntä. Tämä osoittaa, että Daavid ei ole vielä menettänyt toivoa Jumalaan ja on myös vakaasti vakuuttunut siitä, että vain Jumala voi pelastaa hänet tästä tilanteesta. Valitusvirsi on siis myös osoitus luottamuksesta Jumalaan, koska hänen väliintuloaan toivotaan yhä. Jos meillä ei olisi toivoa Jumalaa kohtaan ja jos emme luottaisi siihen, että hän auttaa meitä, saattaisimme olla raivoissamme. Mutta toisaalta emme silloin myöskään tuntisi tarvetta huutaa häntä avuksi ja syyttää häntä tilanteestamme.

Psalmin viimeisessä osassa Daavid saa rohkeutensa takaisin ja korostaa, että hän luottaa Jumalaan. Toisaalta tiedämme luultavasti kaikki, että voimme paremmin, kun olemme purkaneet kaiken suuttumuksemme ja paineemme. Jotkut ongelmat tuntuvat silloin jopa pienemmiltä. Daavid yrittää tässä myös saada uutta rohkeutta. Hän pitää kiinni uskostaan ja toivostaan Jumalan väliintuloon. Tämä päättäväinen toivo saa hänet nousemaan ja rukoilemaan tämän Psalmin sanoin. Tässäkin tapauksessa näemme, että valitus tuo hädässä olevat ihmiset lähemmäs Jumalaa. Me saamme valittaa. Ja valitus voi viedä aikansa. Valitusvirsi ei ole merkki luovuttamisesta vaan siitä, että pidämme kiinni Jumalasta. 

Psalmi 13 osoittaa meille prosessin, jonka voimme omaksua valitusrukouksiimme. Voimme tuoda ahdistuksemme Jumalan eteen, kertoa hänelle tunteistamme ja pyytää häntä myös selittämään meille ongelmien merkityksen. Tätä valitusta ja kyseenalaistamista seuraa pyyntö. Pyydämme Jumalan väliintuloa. Pyydämme muutosta tilanteeseen. Pyydämme pelastusta vaikeasta tilanteesta. 

Kaksi ensimmäistä askelta voivat antaa voimaa kerätä ja pitää kiinni uskon rippeistä, jotka saattavat olla hajallaan ympärillämme kuin rikkinäiset palaset. Niiden kautta voi syntyä uutta rohkeutta pitää kiinni Jumalasta ja luottaa häneen. Tehdään siksi valituksesta yksi tärkeimmistä rukouksistasi ylistyksen ja kiitoksen ohella.

Rukoilemme…

  • että uskallamme lisätä rukouksiimme yhä enemmän valitusta emmekä piilottele ahdistustamme ja peittele sitä.

  • omien ja läheistemme elämässä olevien ongelmien ja vaikeuksien puolesta. Tulemme Jumalan eteen rehellisesti ja ja kerromme hänelle suodattamatta, mitä sydämellämme on. Valitusrukous saa olla osa tätä rukousta.
  • Jumalan väliintuloa, sitä että hän ottaa ongelmat käsiinsä ja auttaa meitä. Rukoilemme, että Jumala lyö vihollisemme ja antaa elämäämme jälleen ilon.
  • että jaksamme odottaa Jumalan väliintuloa ja luottaa häneen. Pyydämme voimaa ripustautua sen toivon varaan, että Jumala on voittaja, eikä hän ole hävinnyt yhtäkään taistelua – eikä hän häviä tätäkään.
  • että elämme kristillisyyttämme aidosti. Rukoilemme, ettemme piilota tarpeitamme muilta kristityiltä emmekä anna väärää kuvaa Jeesuksen seuraajasta sillä, miten käsittelemme ongelmia. Seurakuntana haluamme myös tuoda valitukset Jumalan eteen ja olla rehellisiä Hänen edessään.